Google

lauantaina, helmikuuta 10, 2007

Ovatko jalkasi eripituiset ?

Tyyne selostaa seuraavassa helpon menetelmän jalkojen pituuseron määrittämiseen. Ostetaan urheilukaupasta mahdollisimman tasapariset juuri ja juuri jalkaan mahtuvat tasapohjaiset kengät. Mahdolliset kitkaerot pohjissa voi jo kaupassa eliminoida liu'uttumalla kenkiä kaltevaa tasoa pitkin ja valitsemalla samalla tavalla käyttäytyvän kenkäparin. Seuraavaksi pursotetaan liimaa kenkien sisään ja laitetaan kiireenvilkkaa jalat kenkiin. Nukutaan yön yli. Liimaaminen on varsin tarpeen hölskymisen estämiseksi (Laatokalla tehdyissä mittauksissa on havaittu kenkien hölskymisen aiheuttavan jopa 2,7 mm:n virheen 100 km:n matkalla !!!).Seuraavaksi suunnistetaan potkurin kanssa mahdollisimman laajalle järvenjäälle. Potkuriin on asennettu poikittain 4,2 m:n mittainen vaakalauta aivan jalasten tasolle. Laudan tarkoituksena on pitää askelten mitta vakiona. No niin mittaus voi alkaa. Lähdetään kävelemään jalat tiiviisti yhdessä eteenpäin siten, että kengän kärki aina osuu siihen poikittaiseen lautaan (lauta siis tasaa kaikki askeleet samanmittaisiksi !) Tämä on mittauksen ns. kalibrointiosa. Tätä kalibrointikävelyä kävellään niin pitkään, että poikittaislauta estää potkurin sukeltamisen rantaryteikköön. Nyt osataan suoraankävely vakioaskelin. Seuraavaksi poistetaan poikittaislauta. Nyt lähdetään uudestaan kävelemään potkuria edeltä työntäen. Pikkuhiljaa potkuri alkaa kaartaa lyhemmän jalan puolelle ja pahimmillaan aikaan saadaan varsin pienikehäinen spiraalikuvio. Tässä on sitten varoituksen paikka: jotkut lähes tasajalkaiset ovat joutuneet kävelemään valtavia matkoja ilman, että potkuri on lähtenyt kaartamaan. Poikittaislaudan puuttuminen on myös hämännyt kovakuntoisimpia mittaajia ja he ovat päätyneet erittäin pahoihinkin ryteikköihin. Sitten tarvitaan vielä matematiikkaa ja varakkaita ystäviä. Se varakas ystävä käy ottamassa ilmavalokuvan jäälle syntyneestä urasta. Lentokorkeus pitää myös määrittää mittasuhdetta varten ja tässäkin kannattaa luottaa mieluumin omaan mittaukseen kuin lentokoneen epätarkkaan mittariin. Korkeusmittari saadaan kätevästi vankasta määrämittaisesta narusta, joka kiinnitetään lentokoneen runkoon ennen nousua ja narun toinen pää jäädytetään napakasti kiinni avantoon. Kuva otetaan narun ollessa pystysuoraan ylöspäin. Tällainen mittaus voidaan suorittaa samalla koneella vain kerran. Nyt on siis tiedossa lentokorkeus mittasuhteen määrittämistä varten ja kuvakin on saatu napattua. Sitten vaan mitataan kuvasta kuljettu matka ja verrataan sitä suoraankuljetun matkan uraan. Tästä onkin sitten helppo laskea jalkojen mittaero: e = (s-k)/am, missä e=mittaero, s=suoraan kuljettu matka, k=kaartaen kuljettu matka ja am=askelmäärä. Esimerkkinä Tyynen kaverin jalkojen mittaeroksi saatiin 23,2 cm. Tätä hiukan ihmeteltiin, mutta niin se vaan luonto sopeuttaa ihmisen jalkojen pituuserot; ei sitä oikein päällepäin huomaa. Sitten on kyselty kaikkea joutavanpäiväistä, kuten liimattujen kenkien irrottamista jaloista tms. Tähän Tyyne toteaa, ettei hän ole mikään kuluttajaneuvoja !